Hevosen hyvinvointi ja terveys perustuu siihen, millaista ravintoa se saa. 

Jos hevonen saisi valita, se söisi 16-18 h/vrk laidunta jossa olisi n. 8 % puuainesta (lehtiä, varpuja, kaarnaa) saatavilla. Näinhän ei asianlaita valtaosalla hevosista ole, joten hevosten rehuista päätämme, ja ruokinnan järjestämme me ihmiset. 

Kesäisin hevoset pääsevät parhaassa tapauksessa laiduntamaan, ja useimmiten hevosten terveys ja suorituskyky ovatkin parhaimmillaan kesällä. 

Sisäruokintakaudella rehustus on usein kaukana lajityypillisestä sillä hevosten ruokinnasta vastaavat ihmiset eivät yksinkertaisesti tiedä tai tule ajatelleeksi mikä on hevoselle lajityypillistä ravintoa, eivätkä siten tule ajatelleeksi niitä terveydellisiä ongelmia joita epätyypilliset rehut aiheuttavat. 

Mitä tulee hevosen ravintotarpeisiin hevoset ovat täysin ihmisten arviointikyvyn varassa

Rehustuksen tulisi rakentua hyvälaatuisen korsirehuun, käytännössä ravinnetiheään, korkealaatuiseen kuivaan heinään (tai esikuivattuun heinään jonka kuiva-aine% on yli 70). Se, mitä kuivasta heinästä puuttuu, täydennetään väkirehuin. 

Myös väkirehun on oltava hevoselle lajityypillistä; tärkkelyksetöntä, kuiturikasta, vähäsokerista, niukkarasvaista, ravinnetiheää ja sisältää korkea arvoista valkuaista. Tätä rehustusta kutsun luontaistetuksi rehustukseksi ja hevoselle lajityypilliseksi ravinnoksi. 

Luontaistettu rehustus ylläpitää hevosen ruoansulatuskanaviston terveyttä 

Terveellä hevosella ravintoaineet imeytyvät elimistön hyödynnettäväksi normaalisti ja hevonen voi käyttää koko luontaisen kapasiteettinsa esim. kilpailutilanteissa. Lajityypillisistä ravinnonlähteistä saadut ravinteet ylläpitävät hyvää ravitsemustilaa joka edistää terveydentilaa ja ennaltaehkäisee sairauksia.

Hevosilla on yhä enenevässä määrin ähkyjä ja muita ruoansulatuskanaviston ongelmia, joita ei tunnisteta rehuperäisiksi sillä markkinoilla olevat rehut eivät valitettavasti useinkaan sisällä hevoselle lajityypillistä ravintoa vaikka niiden väitetään edistävän esim. ruoansulatusta. 

Hevosen omistajat eivät enää tiedä/muista mitä hevonen on luontaisesti kehittynyt ravintona käyttämään, koska markkinoilla on tusinoittain tehokkaasti markkinoituja "einesrehuja". Lähes joka viikko uutisoidaan huippuhevosen menehtyneen ähkyyn ja otsikoihin päätyneiden tapausten lisäksi on tietenkin tuhansia kohtalontovereita. 

Hevosten ruoansulatuskanaviston sairauksista ja niiden oireista on tullut uusi normaali, mahahaavaa pidetään normaalina kilpahevosilla ja läpi sisäruokintakauden esiintyvää jatkuvaa ripulointia joka toisella hevosella tavallisena. Näin ei tietenkään saisi eikä tarvitsisi olla. 

Kun puhun aiheesta, näkökulma ei ole vastakkainasetteleva tai syyllistävä, vaan informatiivinen. Kerron hevosenomistajille mitä hevonen on luontaisesti kehittynyt ravintona käyttämään, jolloin ihmiset toivottavasti alkaisivat miettiä mitä, miksi ja millä hevosensa ruokkivat. On tärkeää opetella lukemaan rehun tuoteseloste ja osata tulkita mitkä raaka-aineista ovat hevoselle sopivia.

Kun hevosten ruokinnasta päättävien ymmärrys ja osaaminen lisääntyy, vähenevät traagiset murhenäytelmät ja hevosten hyvinvointi lisääntyy. 

Mahahaavasta kärsivä kilpahevonen ei pysty käyttämään koko luontaista kapasiteettiaan suorituksissaan, joten kohentuneella terveydentilalla on suoria taloudellisiakin vaikutuksia parantuneiden suoritusten muodossa. Puhumattakaan vähentyneistä lääke- ym. kuluista.

Hevosten ruoansulatuselimistö on samanlainen on kyseessä huipulla kilpaileva kilpahevonen tai leppoisaa laumaelämää viettävä yksilö. Hevosen tekemästä työstä riippumatta jokainen hevonen voi parhaiten, kun se saa hevoselle lajityypillistä rehua yksilön ravintotarpeet täyttäen. Tasapainoinen, tarkoituksenmukainen ja lajityypillinen rehustus on jokaiselle hevoselle paras.