Hevosen hyvinvointi ja terveys perustuvat siihen, millaista ravintoa se saa. 

Jos hevonen saisi valita, se söisi 16-18 h laidunta jossa olisi n. 8 % puuainesta (lehtiä, varpuja, kaarnaa) saatavilla. Näinhän ei asianlaita valtaosalla hevosista ole, joten hevosten rehuista päätämme ja ruokinnan järjestämme me ihmiset. 

Kesäisin hevoset pääsevät parhaassa tapauksessa laiduntamaan, ja useimmiten hevosten terveys ja suorituskyky ovatkin parhaimmillaan kesällä. 

Sisäruokintakaudella rehustus

on usein kaukana lajityypillisestä sillä hevosten ruokinnasta ei välttämättä tiedetä millaista on lajityypillinen hevosrehu. Ruokinnasta vastaava ei ehkä tule ajatelleeksi mikä on hevoselle lajityypillistä ravintoa, eikä siten ymmärrä niitä terveydellisiä riskejä joita epätyypilliset rehut aiheuttavat. Hevoset elävät täysin ihmisten arviointikyvyn varassa.

Sisäruokintakauden rehustuksen tulisi rakentua hyvälaatuisen korsirehuun. 

Käytännössä tämä tarkoittaa ravinnetiheää, korkealaatuista kuivaa heinää (tai esikuivattua heinää jonka kuiva-aine% on yli 70). Se, mitä kuivasta heinästä puuttuu, täydennetään väkirehuin. 

Myös väkirehujen tulisi olla hevoselle lajityypillisiä; tärkkelyksettömiä, kuiturikkaita, vähäsokerisia, niukkarasvaisia, ravinnetiheitä ja sisältää korkea arvoista valkuaista. 

Luontaistettu rehustus ja hevoselle lajityypillinen ravinto

Luontaistettu rehustus ylläpitää hevosen ruoansulatuskanaviston terveyttä jolloin ravintoaineet imeytyvät elimistön hyödynnettäväksi normaalisti ja hevonen voi käyttää koko luontaisen kapasiteettinsa esim. kilpailutilanteissa. 

Lajityypillisistä ravinnonlähteistä saadut ravinteet ylläpitävät hyvää ravitsemustilaa joka edistää terveydentilaa ja ennaltaehkäisee sairauksia.

Hevosilla on yhä enenevässä määrin ähkyjä ja muita ruoansulatuskanaviston ongelmia, joita ei tunnisteta rehuperäisiksi koska markkinoilla olevat rehut eivät valitettavasti useinkaan sisällä hevoselle lajityypillistä ravintoa. 

Hevosen omistajat eivät välttämättä tiedä mitä hevonen on luontaisesti kehittynyt ravintona käyttämään, koska markkinoilla on tusinoittain "einesrehuja". Lähes joka viikko uutisoidaan huippuhevosen menehtyneen ähkyyn ja otsikoihin päätyneiden tapausten lisäksi on tietenkin tuhansia kohtalontovereita. 

Hevosten ruoansulatuskanaviston sairauksista ja niiden oireista on tullut uusi normaali, mahahaavaa pidetään normaalina kilpahevosilla ja läpi sisäruokintakauden esiintyvää jatkuvaa ripulointia joka toisella hevosella tavallisena. Näinhän asia ei tietenkään saisi olla ja sen vuoksi on tärkeää ymmärtää millaisia rehuja hevonen on kehittynyt käyttämään sekä opetella lukemaan rehujen raaka-aineluetteloita lajityypillisestä näkökulmasta.

Mahahaavasta, suolistotulehduksesta tai muista ruoansulatuselinten ongelmista kärsivä kilpahevonen ei pysty käyttämään koko luontaista kapasiteettiaan suorituksissaan, joten kohentuneella terveydentilalla on suoria taloudellisiakin vaikutuksia parantuneiden suoritusten muodossa. Puhumattakaan vähentyneistä lääke- ym. kuluista. 

Siirry luontaistettuun rehustukseen, hevosesi kiittää ja voit itsekin paremmin.